Mitä tulikaan opiskeltua?

Olemme asuneet nykyisessä talossamme kohta 21 vuotta. Autotallissa on muuton jäljiltä useita laatikoita, joiden sisältöön ei ole tullut koskettua.

Monen monta vuotta olemme puhuneet, että pitäisi siivota autotallista niitä vanhoja tavaroita. Aina on ollut jotain tärkeämpää tekemistä. Ja tietenkin tavaraa on samaan aikaan kertynyt lisää, esimerkiksi laatikkokaupalla lajittelemattomia legoja ja Aku Ankkoja.

Muutamat luistimet ja sukset tuli talvella lahjoitettua kylän alakoululle, ja mies on myynyt tarpeettomia työkaluja ja rakennustarvikkeita. Sen parempaan vauhtiin emme vielä olleet ennen tätä kesää päässeet.

Kesäkuun alussa mies otti yhden vanhan laatikon esiin ja toi siitä minulle yhden kansion kerrallaan. Opiskelun aikaisia papereita ja aineistoja. Siitä se lähti, autotallin siivous, kansio kerrallaan. Vielä ei olla kansioita ja muutamia kirjoja pidemmällä, mutta pikku hiljaa. Vauhdista ei oikein siis vieläkään voi puhua.

Kävin kansiot läpi lähes sivu sivulta. Halusin varmistaa, ettei paperiroskiin päädy esimerkiksi kurssikavereiden tehtäviä, joista löytyy nimi, vaan ne menevät tuhottaviksi. 80-90-luvuilla kääntäjänkoulutuksessa opintojen loppuvaiheessa kopioitiin tehtävät koko ryhmälle paperikopioina.

Ja tokihan ne kaikki oli pitänyt kansioida ja säästää, vaikken edes tehnyt käännöstöitä kuin puolisen vuotta valmistumisen jälkeen.

En jäänyt kaikkea lukemaan, vaikka olisi ollut ihan paikallaankin kerrata saksan sanastoa, ranskan kielioppia, englannin kielivariantteja ja käännöstehtäviä mitä ihmeellisemmistä aiheista. Kylmästi paperiroskiin. Kuten myös maailmanmarkkinoiden katsaus vuodelta 1988.

Jos joku ei vielä ole huomannut, niin minua eivät kiinnosta akateemiset jatko-opinnot. En siis säästänyt edes niitä teoriakaavioita käännösviestinnän asiantuntijan toiminnasta.

Jotain kuitenkin löysin, mitä en raaskinut roskiin laittaa.

Olen ollut pilvilinnojen rakentaja pienestä asti.

Erilaiset lintuhahmot olivat näköjään myös suosikkejani, kuten rakastuneet jänötkin.

Kukkia piirtelevät varmaan monet!

Talvella kiehtoivat puolestaan lumiset maisemat ja lumihiutaleet…

… sekä tontut.

Sain sitten gradunkin kyllä tehtyä vuonna 94 aiheesta ”Toimeksiantajan rooli käännöstoiminnassa. Toimeksiantajan ja kääntäjän näkökulmien vertailua.” Käännösteorioiden ja käytännön toiminnan peilaaminen toisiinsa oli minusta antoisaa.

Vuonna 1999 minulta kysyttiin rekrytointihaastattelussa, miksi haluan töihin Turun ammattikorkeakouluun. Yhtenä syynä mainitsin, että minua on kiinnostanut opiskeluajoista saakka, miten teoria ja käytäntö sopivat yhteen ja tukevat toisiaan.

No, varmasti viestintätoimistotaustalla oli suurempi merkitys valituksi tulemisessa kuin tuolla vastauksella.

Nykyisessä työssäni eniten on ollut hyötyä juuri niin sanotusta skopos-teoriasta (Reiss/Vermeer 1984), jonka mukaan jokaisella käännöksellä (korvaa ”käännös” sanalla ”viesti” tai ”viestintätoimenpide”) on skopos eli tarkoitus tai tavoite, ja skopos vaihtelee tilanteen mukaan.

Tästä saisikin hyvän viestintäaiheisen postauksen…

Tällä kertaa mukaan tuli näköjään niin autotallin siivousta, piirroksia kuin gradua. Samaan aikaan mies kaataa helteessä kirjanpainajatoukan tuhoamia kuusia tontiltamme. Siivousta sekin, ja tärkeää.