Joulukuun 8. päivänä vietetään Jean Sibeliuksen eli suomalaisen musiikin päivää. Sibelius syntyi 8.12. vuonna 1865. Päivä on merkitty kalenteriin liputuspäiväksi vuodesta 2011 lähtien.
Sanat pystyvät ilmaisemaan musiikkia varsin vajavaisesti, mutta tämä Elmer Diktoniuksen runo tavoittaa minusta jotain siitä uskomattomasta elämän ja luonnon rikkaudesta, joka kuvastuu Sibeliuksen musiikissa.
Oodi Jean Sibeliukselle
Ei sanat suotta synny tässä
syttyy sävelistä,
soi surut, riemut,
kuohuu villit kosket,
mustasta suvannosta joikuu
Tuonen joutsen,
ja paimentorvi kaikaa Karjalasta.
–
On päivä, yö.
On synty syvä, suuri.
Usvasta alkuvoimain
sävelmassat nousee,
taistoissa riehuu,
sitten kirkastuu.
On aurinko ja kuu
ja revontulet räiskyy.
On hiljaisuus ja kuolon autuus.
On ihminen;
ja elo on.
On suuren täyttymyksen kylläisyys.
–
Elämää repaleista seestää sävelet,
suloa lohtua ne jostain kantaa,
miss’ rauhan onni asuu ajaton,
ja hyvyys hymyääpi hellyydestä.
– Elmer Diktonius
Näin kun itsenäisyyspäivästä ei ole paljon aikaa, haluan jakaa teille Sibeliuksen Finlandia-hymnistä version, joka kosketti minua. Suomalainen naiskuoro TAIKA esitti sen flashmobina Haagissa Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuonna.
Tämä naiskuoro oli minulle uusi tuttavuus. Heidän nettisivujensa mukaan ”Taika on saavuttanut tärkeän roolin Alankomaiden suomalaisyhteisössä. Kuoron tavoitteena on suomalaisen kulttuurin ja naiskuoromusiikin tunnetuksi tekeminen, usein eri yhteistyökumppanien kanssa. Lisäksi tarkoitus on tarjota vertaistukea suomalaisille laulajille.”
P.S. Joko luit edellisen postaukseni Minä ja musiikkiterapia?
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 