Se tuntuu esimerkiksi siltä…

…että keskittyminen häiriintyy pienestäkin ylimääräisestä äänestä, ja kaikille äänille pitää löytää selitys. Mikä se oli? Mikä rapsahti? Mikä täällä hurisee? Onko se minun koneeni, joka vinkuu? Kun tietää, mistä ääni tulee, sitä voi olla hiukan helpompi sietää. Kaikenlaista kynän napsuttelua, sormien koputtelua pöytään, nivelten naksuttelua (paitsi omien) tai jalan tärisyttämistä on äärimmäisen vaikea kestää. Silloin otan mindfulness-opit käyttöön, jos en pysty vaientamaan ääntä tai vaihtamaan itse tilaa.

…että jotkut äänet sattuvat korviin. Kun toinen haluaa kuulla telkkarin äänet, toiselle se on samaan aikaan niin kovalla, että on pakko poistua. Telkkari ja radio tai muut äänilähteet eivät myöskään voi olla yhtä aikaa auki, tai keskustelun taustalla.

…että kauppakeskusten, messujen ja joskus ihan vaan kaupungin hälinä kuormittaa, eikä niissä yleensä halua viettää aikaa yhtään enempää kuin on tarpeellista. No kaupungissa on kiva käydä välillä, muttei liian kauan kerrallaan.

…että haluaa varautua ja valmistautua kaikkeen, ettei tule mitään yllätyksiä. Mitä tänään syödään ja mihin aikaan (miestä suunnittelu ei kiinnosta yhtään tippaa ennen iltaa, jolloin minulle on liian myöhäistä syödä yhtään mitään, koska muuten joutuu käymään yöllä vessassa eikä saa nukuttua sen jälkeen), milloin lähdetään mökille (minä aloitan pakkaamisen viikkoa ennen, mies edellisenä iltana), mitä laitan huomenna päälleni jne. Aina on oltava hätävaraevästä mukana, ja riittävästi vaatteita. Ja sateenvarjo. Ja nenäliinoja.

…että elimistö ei siedä kofeiinia tai sokeria ilman ylimääräistä sydämentykytystä ja yöunien menetystä. Onnekseni en ole koskaan tottunut juomaan kahvia, mutta sokerin kanssa kamppailen edelleen.

…että iltaisin ei tahdo kestää voimakasta keinovaloa. Aina on sammuttelemassa kattolamppuja ja sytyttämässä sen sijaan pikkulamppuja.

…ettei voi katsoa väkivaltaisia elokuvia tai ohjelmia. Ei vain voi, koska tulee paha olo.

…että itkettää helposti, omat tai toisten asiat, kuvitellut ja todelliset, menneet ja tulevat – myös ilon ja onnen hetket. Suvivirsi, Maa on niin kaunis, toisten pitämät juhlapuheet, runon lukeminen omalle ylioppilaalle.

…että syyllistää itseään lähes kaikesta, vaikka siitä, että puoliso on pahalla tuulella.

…että iltaisin kavahtaa tahtomattaan kosketusta, myös oman puolison, vaikka kuinka rakastaa häntä. Sitä ei voi sanoin selittää, kun oma keho reagoi toisin kuin itse toivoisi. Olen mielelläni mieheni kainalossa ja kestän tietynlaista kosketusta, esimerkiksi halaamista ja silittämistä, mutta vaikkapa taputtelu, kevyt tönäisy tai rapsutteleva hyväily saavat aikaan stressireaktion.

Erityisherkkyys voi olla myös paljon muuta. Tunnetko sinä olevasi erityisherkkä? Miten erityisherkkyys sinulla ilmenee?

Lue lisää aiheesta Erityisherkkien yhdistyksen HSP Suomi ry:n sivuilta

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Kommentoi

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: