Tietoa on monenlaista. Totuuksia on monia. Me tiedämme, että kaikki tieto ei löydy kirjoista, eikä kaikkea ole tutkittu.

Jos sinulla on tunne, että sinä vain tiedät jonkin asian, kyse voi olla intuitiivisesta tietämisestä. Tunnet, että asia on sinulle totta, vaikket pysty sitä mitenkään todistamaan.

Saat tunteiden välittämänä myös suorempaa tietoa. Olet raivoissasi. Tunnekuohun jälkeen istahdat alas ja mietit, mitä tapahtui. Suutuit, koska mielestäsi sinua kohdeltiin väärin. Tiedät, että tunnereaktiosi on totta.

Se, onko tunnereaktion aiheuttanut tapahtuma totta – onko sinua todella kohdeltu väärin, vai onko kyse esimerkiksi väärinkäsityksestä – siitä sinulla voi olla oma totuutesi, tai voit muodostaa sen vuorovaikutuksessa muiden osallisten kanssa.

Voit joka tapauksessa olla kiitollinen tunteellesi, sillä se on todennäköisesti ilmaissut sinulle jotain tärkeää.

Jos minä sanon, että tunnen olleeni jossain historian ulottuvuudessa shamaani, joku voi sanoa, ettei se ole totta. Ymmärrän sen, koska tunne on minun, ei hänen. Minun totuuteni ei ole hänen.

Ymmärrän sen, ja voin hyväksyä hänen mielipiteensä, hänen totuutensa. Hänkin voi ymmärtää minua ja hyväksyä minun tunteeni ja tietoni, jos hän niin haluaa. Hän voi valita ymmärtämisen.

Minä en voi valita tunteen välittämää tietoa. Voin jättää sen huomiotta, jos niin valitsen. Kuin rakas sukulainen tulisi koputtamaan ovelle, enkä minä avaisi ovea. Hän koputtaa ja koputtaa.

Lopulta hän lysähtää uupuneena oven taakse ja hiipuu pois. Osa minusta kuolee.

Tunteeni voin joskus valita – valitsemalla, mitä ajattelen. Ajatus synnyttää tunteen. Voin valita, nousenko aamulla hymyillen, kiitollisena uudesta aamusta, vai kiukutellen kaikesta, mitä en ole saanut.

Voin myös valita, miten ilmaisen tunteeni.

Tunteet ja niiden suhteen tekemäni valinnat välittävät tietoa sekä keholleni että mielelleni, ja vaikuttavat hyvinvointiini.

Sitä tietoa, sekä välitöntä että välillistä, on hyvä kuunnella. Avata ovi, silloin kun sille kolkutetaan. Ottaa vastaan oven takana odottanut osa itseäsi, joka tietää, mitä sinä oikeasti tarvitset ja haluat.

sydämenmuotoinen suonsilmäke

Lue myös:
Me kaikki olemme historian uusia tulkintoja

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias Runo- ja äänimeditaatio Resonanssin® kehittäjä, viestintävastaava, kv-koordinaattori, runoilija ja lauluntekijä Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

  1. Herätti paljon ajatuksia. Se varmaan oli tarkoituskin. Tykkään tällaisista keskustelunavauksista. Kiitos tekstistä! Kiitos rohkeudesta!
    Ensinnäkin tuo, kumpi on ensin, ajatus vai tunne? En ole ollenkaan varma että ajatus synnyttää tunteen… Mielestäni tunteet/emootiot syntyvät kehossa/alitajunnassa ja niitä voi sitten sanoittaa ja ne jäsentyvät ja tulevat ilmaistuksi, jos on tarpeen. Mutta että ajatuksesta syntyisi tunne, en pysty ajattelemaan sitä näin päin. Tosin ajatuksilla, jotka kiertävät kehää, voi tunnetta ruokkia ja pitää yllä ikävää olotilaa. Jokin menee sitten jumiin, jotain ei tiedosta ja ei tapahdu vapautumista, joka tapahtuisi kun tiedostaa ja ilmaisee asian/tunteen joka ollut tiedostamaton.
    Mutta mikäpä minä olen sanomaan, voi se noinkin päin olla! Omasta puolestani tässä puhun, lopullista totuutta en tiedä.
    Koet olleesi shamaani ja se on Sinulle totta! Kukapa sitä voisi kieltää, se on sinun kokemuksesi ja sinun pitää saada se sanoa kun tarpeelliseksi koet. Omallla kohdallani ilmaisisin jotenkin niin että minusta tuntuu että olen saattanut olla ”jotakin”, mutten varmaksi tiedä. Minulle riittää ajatuksen symboliikka, sen ei tarvitse olla varmasti totta. Kuten lapselle satu on tärkeä tapa käsitellä asioita, vaikka satu on mielikuvitusta ja kukaan ei väitä sen olevan totta. Mutta symboliikka on tärkeintä, se avaa solmuja, antaa nimiä asioille, joita vaikea pukea sanoiksi faktapohjaisilla väitteillä. Jeesuskin puhui vertausten avulla. Mutta ei sen ole pakko näin olla. Olen avoin muillekin selityksille.
    Summa summarum: elämänfilosofiani taitaa olla että en minä varmasti tiedä, mutta otaksun, minusta tuntuu. Arvostan ihmisiä, jotka ilmaisevat itseään rohkeasti, varmasti ja selkeästi. Kuten Sinä, Satu! Kiitos! Onneksi kaikki eivät ole näin epävarmoja kuin minä!

    Liked by 1 henkilö

    1. Kiitos paljon pohdinnoistasi!<3 Mahtavaa, että teksti herätti noin paljon ajatuksia, se oli tosiaan tarkoituskin.
      Hyvä kysymys, kumpi on ensin, ajatus vai tunne. Lähinnä halusin tuoda esille, että ajatuksilla pystyy vaikuttamaan tunteisiin, kuten sinäkin kuvasit. Eli "syntyminen" oli tässä ehkä huono muotoilu. Hyvin tutulta kuulostaa tuo, että tunteet syntyvät kehossa tai alitajunnassa ja niitä voi sitten sanoittaa! Luulen, että syntymistä voi tapahtua kumpaankin suuntaan, mutten ole tätä asiaa opiskellut, joten en tiedä 🙂 Tuo mitä kirjoitin blogitekstissä, tuntui itselleni tärkeältä ja loogiselta näkökulmalta.
      Hyvä kun otit symboliikan tässä esille! "Avaa solmuja, antaa nimiä asioille, joita on vaikea pukea sanoiksi faktapohjaisilla väitteillä." Hyvin sanottu! En ole symboliikkaa juuri viime aikoina pohtinutkaan. Nyt tulee mieleen, että symbolistahan sekin on, mitä esitän, kun esitän shamaanilaulua. Vaikka se on oman totuuteni mukaista, sellaista mikä minusta tuntuu oikealta, se samalla symboloi shamaanilaulua, josta ei ole olemassa yhtä totuutta.
      Pohjimmiltani minäkin olen kovin epävarma monissa asioissa, mutta minulla on kova tarve ilmaista itseäni ja tulla näkyväksi. Saatan ehkä jopa peittää omaa epävarmuuttani kirjoittamalla. Mutta otan silti kiitollisena vastaan kannustavat sanasi – rohkeasti toit omat näkemyksesi esille! ❤

      Tykkää

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: