Me kaikki olemme historian uusia tulkintoja

Maskun kunta haki keväällä esiintyjiä uuteen Masku esiintyy -tapahtumasarjaan. Hain ja pääsin mukaan shamaani- ja loitsulaululla.

Kun kuopus, 20 v., otti tätä tilaisuutta varten markkinointikuvia, hän kysyi, että mikä juttu tää oikein on. Kerroin hänelle, että esitän shamaani- ja loitsulaulua ja shamaanirummutusta kesällä.

– Oletko opiskellut sitä? hän kysyi.

– No… en mitään tutkintoa, mutta olen YouTubesta kuunnellut shamaanilaulua eri puolilta maailmaa, ja teen siitä oman versioni.

– Oletko kuullut kulttuurisesta omimisesta?

– Juu olen, mutta mun mielestä kaikilla on oikeus tehdä omanlaistaan musiikkia. Ei mun ole tarkoitus loukata ketään, tai matkia jotain tiettyä kulttuuria, tai väittää että tää olisi jotain alkuperäiskansojen musiikkia.

– Kannattaa varmaan kertoa se. Pitää olla nöyrä, sitä mä tarkoitan. Nöyrä niitä kohtaan, joilta lainaa ja oppii.

Jäin miettimään kuopuksen sanoja. Totesin, että hän on aivan oikeassa, ja oli hyvä, että hän muistutti minua asiasta. Pitää olla nöyrä niitä kohtaan, joilta lainaa ja oppii. Pitää kertoa, mistä lähtökohdista itse tekee sitä, mitä tekee.

En ole shamaanilaulun tai loitsujen asiantuntija. Jos vain asiantuntijaksi itsensä kokevat saisivat tehdä asioita, se kaventaisi ihmisyyttämme merkittävästi. Tai jos kulttuuriperinnöstä ei saisi tehdä uusia tulkintoja, olisi monta elokuvaa, näytelmää, balettia, oopperaa, laulua ja taulua jäänyt tekemättä.

Toki asiantuntijuus on tarpeen silloin, kun jotain tekee ammatikseen.

Kannamme kaikki sisällämme kulttuurisia ja historiallisia perintöjä, tiedostamatta ja tiedostaen. Voimme käyttää niitä omaksi ja muiden iloksi ja hyödyksi, tai jättää käyttämättä.

Olen aiemmin esittänyt shamaani- ja loitsulauluja ja shamaanirummutusta pienimuotoisesti taidenäyttelyiden avajaisten yhteydessä.

Luulen, että kaikki lähti siitä, että minua kiehtoo oman äänen monipuolinen käyttö. Tässä ääntä voi käyttää hyvin eri tavoin kuin klassisessa laulussa tai runo- ja äänimeditaatiossa, joita myös teen.

Laulan niin kuin minusta tuntuu hyvältä. Tuntuu siltä, että se laulu tulee sisältäni. Muutamia sanoitettuja loitsuja lukuunottamatta laulu ei ole sillä tavoin harjoiteltua, että voisin toistaa sen joka kerta samanlaisena, vaan se syntyy improvisoiden ja intuitiivisesti.

Mukana on vanhaa suomalaista loitsuperinnettä mukailevia loitsuja: Ukkossäryn lähetysloitsu ja Mustan mielen karkotus. Loitsiminen tai loitsuaminen oli Suomessa voimissaan vielä sata vuotta sitten.

Pakanallisessa Suomessa tietäjät käyttivät loitsuja parantamiseen ja ennustamiseen, mutta loitsiminen oli myös tapa siirtää käytännön tietoa sukupolvelta toiselle. Naiset nostattivat loitsuilla niin leipätaikinan kuin sulhasehdokkaan lemmentunteetkin.

Minun tekemäni loitsut ovat esimerkiksi säryn ja huonon olon purkamista lauluksi, ja se taas helpottaa omaa oloa. Ukkossäryn lähetysloitsussa toivotaan myös ukkosen tuovan vettä kuivuudesta kärsivästä luonnolle. Toivon, että jokainen rohkaistuisi tekemään omia loitsulaulujaan arjen eri tilanteissa.

Lisäksi olen luvannut laulaa loitsun tai shamaanilaulun yleisön antamasta aiheesta. Mielenkiinnolla odotan, millaisia ehdotuksia yleisöltä tulee!

Lue Ukkossäryn lähetysloitsusta

Masku esiintyy on Maskun kunnan uusi tapahtumasarja, johon voivat hakea mukaan kaikki nykyiset ja entiset maskulaiset, joilla on jotakin esitettävää. Avauskesänä 2022 sarjassa mm. kuullaan musiikkia, ihmetellään taikatemppuja ja tutustutaan argentiinalaiseen tangoon.

Kuvat: Henrik Haapala, henrikhaapala.fi