Tämän olisin laulanut

Tänään, lauantaina 9.5. olisi ollut Maskun musiikkiyhdistyksen oppilaskonsertti Maskun markkinoiden yhteydessä, jos elämä olisi mennyt suunnitelmien mukaan. Eihän se mennyt.

Aikuisena yksinlaulun harrastamisessa parasta on ehkä se, että saa itse valita sekä opettajansa että ohjelmistonsa. Nuorempana olin Sibelius-Akatemian pedagogiikkaoppilas, ja piti laulaa tiettyjä Vaccai-harjoituksia ja pääosin opettajan valitsemia kappaleita.

Toki olisin vastineeksi saanut tutkinnon, jos olisin jatkanut opintoja. Jatkaminen olisi edellyttänyt ahkerampaa harjoittelua ja tiheämpää reissaamista Helsinkiin. Päättelin, ettei minusta kuitenkaan laulajaa tule, joten on parempi keskittyä kääntäjäopintoihin. Eihän minusta sitten tullut kyllä kääntäjääkään, mutta siitä sain kuitenkin tutkinnon.

Tämän kevään oppilaskonsertin kappaletta mietin jo viime syksynä. Syyslukukauden päättäneessä konsertissa lauloin Anna Erikssonin sanoittaman joululaulun ”Anna meille rauha” (tästä kirjoitin loppuvuonna: Kuun pojasta joulun lapseksi).

Kysyin sen jälkeen opettajalta, millaista ohjelmistoa minun kannattaisi valita seuraavaksi. ”Vähän korkeammalta”, hän vastasi. Olen oikeasti sopraano, ylä-äänet vain vielä teettävät haasteita.

Aloitin kevätkauden palauttamalla harjoitusohjelmistoon Balladin Fredrik Paciuksen oopperasta Kaarle kuninkaan metsästys. Olin harjoitellut sitä nuorempana jonkin verran, ja tykkäsin siitä. Tosiaan, läheskään kaikki silloisen opettajan valitsemat kappaleet eivät olleet epämieluisia.

Nyt piti kuitenkin muutaman harjoituskerran jälkeen todeta, että Balladi saa edelleen jäädä hautumaan.

Joulukonsertin jälkeen oli kertonut eräälle työkaverille, jonka lapsi oli myös esiintymässä, että kevääksi suunnittelen ohjelmistoon Nightwishia tai Scorpionsia. Hän oli vähän ihmeissään: ”Ai… niinku pianon kanssa?” Juu, pianon säestyksellä.

Olisin tänään laulanut Nightwishin kappaleen Sleeping Sun.

Minua tässä kappaleessa kiehtoo melodia. Sanat vaikuttavat vähän synkiltä, mutta niissä on myös kauneutta ja lohdullisuutta.

Tämä alkoi jo sujua hyvin, kunnes… tuli sitten pidempi tauko laulutunteihin. Jostain ihmeen syystä kotona harjoittelu on nyt entistäkin vaikeampaa, ja autollakaan ei tule juuri liikuttua. Työmatkat omalla autolla ovat olleet hyviä harjoitusmahdollisuuksia (paitsi että istuallaan ei kuitenkaan pääse harjoittelemaan hengitystä kunnolla).

Mutta nyt voin miettiä uudestaan, otanko sittenkin seuraavaksi harjoittelun alle Scorpionsin kappaleen Send me an angel. Se tuntuu nyt puhuttelevalta, erityisesti sanoiltaan. YouTuben kommenttien perusteella en ole ainoa, jota tämä puhuttelee juuri tänä keväänä.

Kummasta sinä tykkäät enemmän?

Seuraa blogia