Hyviä melodioita on usein sanoitettu uudelleen ja käytetty aivan uudenlaisissakin yhteyksissä. Tässä yksi esimerkki. Molemmat versiot ovat koskettaneet minua niin musiikin kuin sanoitusten kautta. Suomeksi sanoitettu on löytänyt tiensä myös omaan lauluohjelmistooni. Ehkä joskus myös espanjankielinen tarina…

”Hijo de la Luna” on José María Canon säveltämä ja sanoittama laulu, jonka alun perin on esittänyt espanjalainen yhtye nimeltä Mecano, solistinaan Ana Torroja. Kappale ilmestyi vuonna 1986 albumilla Entre el cielo y el suelo.

Laulusta, kuten koko albumista, tuli suuri menestys espanjankielisessä maailmassa. Youtubesta löytyy lukuisia versioita laulusta muun muassa eri maiden The Voice of Kids -laulukilpailuista.

Laulun tarinan mukaan mustalaisnainen (käytän sanaa mustalainen neutraalissa sävyssä, kuten monet tähän vähemmistöön kuuluvat käyttävät itsestään) oli rakastunut toiseen mustalaisheimoon kuuluvaan mieheen. Mustalaislakien mukaan heimojenväliset liitot eivät olleet mahdollisia, joten nainen rukoili Kuuta avukseen saadakseen haluamansa miehen.

Kuu suostui naisen pyyntöön, mutta pyysi vastalahjaksi parin ensimmäisen lapsen itselleen. Kuun mielestä nainen ei voinut rakastaa lasta tarpeeksi, jos oli valmis vaihtamaan tämän puolisoon.

Kun lapsi oli syntynyt, vanhemmat olivat tyrmistyneitä nähdessään, että pojan iho oli valkea kuin ”kärpän selkä” ja silmät harmaat, vaikka molemmilla vanhemilla oli tumma iho ja tummat silmät. Mies oli varma, että vaimo oli pettänyt häntä, ja puukotti vaimon kuoliaaksi. Mies meni poika sylissään vuorille ja jätti lapsen sinne.

Myöhemmin poika eli elämäänsä onnellisena Kuu äitinään. Kun Kuu oli täysi, lapsi oli onnellinen, ja kun poika itki, Kuu teki sirpistä lapselle kehdon ja lohdutti lasta siinä.

Kertosäkeen mukaan Kuu halusi olla äiti, muttei löytänyt puolisoa itselleen.

Tästä alkuperäistarinasta on levytetty myös suomenkielisiä käännöksiä.

Kuu ja tähtiä

Tähtilapsi, poika ainokainen

Dramaattisesta tarinasta on vain hienoisia, tuskin huomattavia jälkiä (ja nekin mahdollisesti ylitulkittuja) Anna Erikssonin sanoittamassa joululaulussa ”Anna meille rauha”. Kyseessä ei siis ole käännös, vaan uusi sanoitus ja erilainen käyttöyhteys. Annan sanoitus huokuu joulun rauhaa, lämpöä ja lohdutusta.

Ensimmäisessä säkeistössä puhutellaan ”hopeaista tähteä”, toisessa suoraan joulun lasta. Ihminen kuvataan maailmaan eksyneenä, ja pyydetään rauhaa joulun lapselta. Sitähän me usein jouluna toivomme, rauhaa, niin omaan elämäämme kuin maailmalle.

***

Mihin olet mennyt

tähti hopeainen?

Loistit meille kerran

pienen hetken verran

hohdit valoasi.

Muistaisitko meitä

tänne eksyneitä

puoleesi kääntyneitä?

***

Mihin olet mennyt, joulun lapsi?

Sädehtivän soihdun kantajaksi

meille tulit kerran

hyvyydestä Herran

annoit rakkautesi.

Muistaisitko meitä

tänne eksyneitä

puoleesi kääntyneitä?

***

Kertosäkeessä on häivähdys alkuperäisen laulun dramatiikasta, kun tuulet nousevat ja maailman yö lyö kasvoille. Näin synkkiä kielikuvia ei yleensä kuule joululauluissa.

***

Ja kun nousevat tuulet

tämän maailman yö

meitä kasvoille lyö.

Jos ääneni kuulet

niin pyyntöni mun

luokse vie kaivatun

Aa-aa, aa-aa

Anna meille rauha.

***

Kolmannessa säkeistössä puhujaääni vaihtuu: joulun lapsi vastaa maailman lapselle ja tuo lohdun sanomaa. Dialogimuotoisia joululauluja tulee helposti mieleen muitakin, esimerkiksi Varpunen jouluaamuna ja koskettava Konsta Jylhän joululaulu.

Mielenkiintoinen on kolmannen säkeistön kuvaus ”isän seuralainen” Jumalan pojan, Jeesuksen yhteydessä. Itse näen tässä hienovaraisen viittauksen alkuperäisversion Kuuhun, jota kuvataan usein Maan seuralaisena, vaikkakin tarinassa Kuu kuvattiin naishahmoisena. Harvoin kai Jeesus-lapsesta puhutaan isän seuralaisena?

***

Olen täällä vielä, maailman lapsi

Katso miten muutun kirkkaammaksi

Halki avaruuden äänesi mä kuulen

hohdan valonasi.

Tähti hopeainen, isän seuralainen

poika ainokainen.

***

Neljäs säkeistö kehottaa etsimään rauhaa ja joulun lasta omasta sydämestä ja lähipiiristä. Tässä kiinnostuksen herättää ”härkätie”: ”syleilystä äidin härkätieltä”. Mietin pitkään, onko sanalla tässä jokin symbolinen merkitys. Selitys saattaa kuitenkin olla se ilmeisin, eli ”Tuu, tuu, tupakkarulla” -kehtolaulu äidin sylissä – ja sopiva riimi.

Joka tapauksessa neljännen säkeistön lohdullisuus kruunaa upeasti Annan sanoituksen ja joulun sanoman. Tämän kauniin laulun oman ensimmäisen julkisen esityskertani lähestyessä toivon, että pystyn välittämään kuulijoilleni edes jotain rauhan ja lohdun sanomasta.

***

Sydämeesi katso, löydyn sieltä

syleilystä äidin härkätieltä

joulun tarinassa

sielunmaisemassa

kuljen vierelläsi.

Halki avaruuden

äänesi mä kuulen

aina vierelläsi.

Sanat: Anna Eriksson

Aiheeseen liittyvää:

Pieniä havaintoja elämästä

Ramppikuumetta? Ei sitten yhtään!

Ruotsin kielen kaunein sana

Heinillä härkien sykkii vapahtava sydän

Seuraa blogia

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

6 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: