Viisi arkipäivää, kahdeksan adjektiivia.
Yhteisöllinen: Yksikköpalaverissa jaoimme toiveita ja tavoitteita tälle vuodelle sekä keinoja etätyöväsymyksen selättämiseen. Kopsasin tämän toisesta työn puolikkaastani, jonka tiimissä teimme saman jutun edellisellä viikolla. Vertaistukea ja jakamista parhaimmillaan! Myös opiskelijoille pitämäni kansainvälisten vaihtojen infot ovat tuntuneet yhteisöllisiltä, vaikka Teamsissa ja Zoomissa ollaankin.
Koskettava: Tapasin Teams-palaverissa itkuisen opiskelijan, joka joutui henkilökohtaisista syistä peruuttamaan keväälle sovitun kansainvälisen harjoitteluvaihtonsa. Päätös oli ollut vaikea, kovasti hän olisi halunnut lähteä, mutta elämä tuli väliin. Lisäksi jännitin työkaverin puolesta, joka odotti pääsyä päivystyskirurgiseen leikkaukseen. Opiskelukaverilta oli pohjeluu murtunut. Oma nilkannyrjähdys tuntui pieneltä, mitä se onkin.
Opettava: Laitoin ensimmäisen sähköpostini Japaniin, ja selvittelin työkaverin avulla ”Blended mobility” -vaihtoon tarvittavan dokumentin ohjeistuksia opiskelijoille. Opin myös muun muassa Nordplus-vaihdon minimiajan sekä Erasmus+-apurahojen kriteerit ja niiden tulorajoihin laskettavat tulot. Opiskelijoille tärkeitä asioita.
Oivalluttava: Huomasin, että työni uudessa puolikkaassa roolini työyhteisössä on vaihtunut päälaelleen: siitä, jolta kysytään ja joka melkein aina osaa vastata, siihen, jonka täytyy kysyä melkein joka asiaa. Yritän totta kai ottaa itse selvää asioista ja tehdä itse, mutta sitten on myös asioita, joita on pakko varmistaa. Onneksi työyhteisö rohkaisee kysymään, ja aina olen saanut avuliaita vastauksia.
Virtaava: Laulutunnilla sain opettajan ohjeilla laulun virtaamaan vapaana, vaikka virtaus alkuun tuntui tauon jälkeen taas olevan vähän hukassa. Mahtavaa!
Väsyttävä: Nyrjähtäneen nilkan särky on häirinnyt jonkin verran yöunia. Särkylääkkeet eivät oikein sovi yhteen omien RLS-lääkkeitteni kanssa. Totesin, että mieluummin vaihdan kylmäpakkausta yöllä ja olen väsynyt kuin tokkurainen ja päänsäryssä lääkkeistä.
Tiivis: Vaihtoihin liittyvät infot ja selviteltävät kysymykset yhdessä sisäisen tiedotustilaisuuden kanssa saivat aikaan sen, että aloin numeroida tehtäviä priorisointijärjestykseen kullekin päivälle. Loppupään numeroilla oli taipumus siirtyä seuraavalle päivälle. Numerointi toi kuitenkin selkeyttä työpäiviin.
… silti tavallaan rauhallinen: Liikkumisen tahti on vielä hidas sekä kyynärsauvoilla että ilman, ja ulos liukkaalle pikkutielle tai auton rattiin ei ole vielä voinut kipeän nilkan kanssa lähteä. Numeroinnin ansiosta pysyin myös työtehtävien kanssa rauhallisena – lähes koko työviikon ajan. Illat olen rauhoittanut välttämättömille kotitöille ja palautumiselle, nuottihommat olen jättänyt suosiolla viikonloppuun.
Ja pidin myös muutaman äänimaljarentoutustauon (itselleni) ja useampia koiransilittelytaukoja.
Välillä vain katselin ikkunasta orastavaa aamuruskoa tai isojen puiden huojuntaa tuulessa ja tuiskussa. Perjantaina uskaltauduin varovasti nastalenkkareilla hetkeksi pihalle, ensimmäistä kertaa viikkoon. Laitoin linnuille lisää ruokaa, näin oravan, kuuntelin lintuja. Aurinko paistoi.
Miltä sinun viikkosi on tuntunut, tai mitä adjektiiveja siitä käyttäisit?
Lue myös:
Perjantaipalasia 7.1.2022: Mökkilomalta uuteen työarkeen
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 