Mutta mitä tapahtui Samuelille?

Samuel, Joona ja minä. Mysteeritarina, jonka ratkaisemiseen minulta meni muutama vuosi.

Vaikka tarina on surullinen, tarkoitus ei ole synkistellä, vaan auttaa tämän tarinan myötä kohtaamaan kaikkein syvimpiä tunteita. Käsittelemättömät tunteet jäävät usein epämääräisenä ahdistuksena kalvamaan mieltä.

En tosielämässä tunne henkilökohtaisesti ketään Samuelia tai Joonaa. Silti lauloin unessa laulua, jossa nämä nimet esiintyivät. Muistin herätessäni laulun alun ja lopun, sekä sanat että sävelen, ja kirjoitin ne kiireesti ylös. Tein myöhemmin keskimmäiset säkeistöt.

En ymmärtänyt, miksi minulle tällainen laulu annettiin unessa. Laulun Samuel on lähtenyt tai kadonnut johonkin. Tarina ei kerro tarkemmin, mutta vihjaa: ”Löysit muuta, jotain muuta, Samuel”.

Musiikillisesti laulu kaipasi väliosaa eli niin sanottua C-osaa. Siihen tulivat mieleeni sanat: ”Miksi vesi virtaa vaan, eikö voi se sua palauttaa?”

Kun keskustelin ystäväni kanssa tästä mysteerilaulusta, hän kertoi Portugalin fado-lauluista, joissa naiset lauloivat kaipaustaan ja tuskaansa, kun miehet olivat lähteneet merille.

Erään astrologin mukaan olen elänyt useita elämiä latinalaisissa maissa. Onko Samuelin, Joonan ja minun tarina muistuma aiemmasta elämästä? Nimetkin ovat – paitsi raamatullisia – sellaisia, jotka ehkä voisivat esiintyä noilla seuduilla.

Olen harjoitellut laulua sävellyskonserttiani varten. Aiemmin kävi niin, että kun tulin viimeisen säkeistön kohtaan ”On tässä Joona, meidän Joona”, purskahdin itkuun. Vasta nyt alan olla lähellä sitä, että pääsen loppuun asti itkemättä.

Helmikuussa, kun menettämisen pelko oli muutenkin pinnassa, minusta tuntui, että olin löytänyt selityksen mysteerille.

Unet kumpuavat alitajunnasta ja käsittelevät turvallisella tavalla tiedostamattomia tunteita. Kenties laulu käsittelee puolison menettämisen pelkoa. Jos mieheni kuolisi ennen minua, olisin eksyksissä.

Ja pahimmalta tuntuu ajatus, että pojat jäisivät ilman isää. Siksi tuo yksi kohta sai minut itkemään.

Onneksi sain unessa lauluun lohdullisen lopun.

”Lauluissa on tilaa niille asioille, jotka ovat tietoiselle mielelleni syystä tai toisesta liikaa. Laulut vaikuttavat siinä kohdassa ihmistä, jossa tunteita säilytetään.”

Näin kirjoittaa laulaja-lauluntekijä Iisa Pajula kirjassaan Itke, kirjoita, laula. Kaikki sanoittamani tunteet (Otava, 2021). Kiitos ystävälleni erinomaisesta kirjavinkistä!

Konserttini alkuosassa kuullaan useampia rakkauslauluja rakkauden alkuhuumasta kaipaukseen ja suruun. Luopuminen on aina osa rakastamista. Sitä ennen – ja sen jälkeen – voimme olla kiitollisia kaikesta siitä rakkaudesta, jota olemme saaneet kokea.

Samuel

Muistan vielä kaiken, Samuel
kun me kohtasimme, Samuel
tunsin jotain, sä tunsit jotain, Samuel

Muistan väreilymme, Samuel
kun me hapuilimme etsien
löysin sinut, sä löysit minut, Samuel

Missä oot, sä missä oot,
mä etsin sua vieläkin
Mihin meen, mä mihin meen
ja mitä surun kanssa teen
Miksi, Samuel?

Muistan vielä meidät, Samuel
astelimme kotiin yhteiseen
löysin töitä, sä löysit töitä, Samuel

Miten meidän kävi, Samuel
eksyimmekö siihen kiireeseen
löysit muuta, jotain muuta, Samuel

Miksi vesi virtaa vaan
eikö voi se sua palauttaa?

Muistan vielä kaiken, Samuel
kuinka veit mut siihen tunteeseen
on tässä Joona, meidän Joona, Samuel

Missä oot, sä missä oot
mä etsin sua vieläkin
tässä oon, mä tässä oon
sinut tunnen sylissäin
Kiitos, Samuel   

Kuuntele demo YouTubesta (lisätty 2.4.2024):

Lue muut konserttiin liittyvät blogipostaukset:

• Rakkautta, pysähdyksiä ja pannaria – tarjolla pieniä musiikkipaloja
• Tarina lumikidekuusta
• Eräänä yönä näin unta