Pysähtyminen, elämän suunnan tarkistaminen. Ettei elämä mene ohi ikään kuin huomaamatta. Ja ettei elä jonkun muun elämää, vaan omaa ja omannäköistä.
Joskus tällaiset pysähdykset tulevat olosuhteiden pakosta, yllättäen ja ravistellen, dramaattistenkin tapahtumien myötä. Osaisimmepa tarkastella elämäämme myös muulloin!
Ottaisimme myös elämän tarjoilemat pienet vinkit vastaan. Tai pysähtyisimme muuten vaan, ihan itsemme takia, ilman näkyvää syytä.
Mikä on tärkeää, mikä ei,
kuka on menossa
mihin suuntaan ja miksi?
Päivät sukeltavat toisiinsa,
sinä niihin
etkä huomaa virtauksia.
– Satu Haapala, Haikaran ikävä, 2001
Tämä runo on esikoiskokoelmassani. Samaa ajatusta on Taulukauppiaan tarinassa, jonka tein ehkä kymmenisen vuotta sitten.
Ensin se oli sanoitus, jota tarjosin muille sävellettäväksi, mutta lopulta tein siihen itse sävelen.
Minusta tarina ei ole surullinen, vaan päällimmäiseksi jää ajatus elämän jatkumisesta, ja toisaalta juuri pysähtymisestä ja oman elämän suunnan tarkistamisesta.
Tarina kertoo myös ihmisyydestä, toistemme kohtaamisesta, aiempien sukupolvien työn kunnioittamisesta.
Taulukauppias
Vanha mies istuu kadunreunalla
edessänsä pitkä rivi tauluja.
On järvenrannat kaikki tehty taidolla,
on niissä jotain mitä ei oo valokuvissa.
Mä joka aamu kuljen ohi vanhuksen
ja pikaisesti häntä aina vilkaisen.
Joskus hieman vaikeasti hymyilen
häpeillen kun tänäänkään mitään osta en.
Taulurivi pikkuhiljaa pitenee,
taivas järvenrannan yllä syvenee.
On askel monen kulkijan niin kiireinen,
ja järvenranta ehkä vähän vanhanaikainen.
Mä erään kerran havahdun kun töihin meen,
on poissa vanha mies tauluriveineen.
Mä kauppiailta kuulen, minkä aavistin:
On taiteilija mennyt luokse Suuren Maalarin.
Niin häipyy kaikki, johonkin vain katoaa
kaikki mitä täällä joku aikaan saa.
Jonain aamuna vain kaikki ohi on,
tai jatkuu jossain tarina tuntematon.
Mä kadunreunaan istun alas, miettien,
nuo kaikki taulut, mihin päätyi, tiedä en.
Miksen edes yhtä voinut tauluaan
ostaa silloin, nyt se myöhäistä on tosiaan.
Kun nousen kohta ylös, töihin mene en,
vaan suuntaan tästä kauppaan taulukankaiden
ja öljyvärien ja siveltimien.
Mä jatkaa tahdon luomistyötä tuon vanhuksen.
– Satu Haapala
”Minä hengitän laulua” -konsertissa 27.3. 2022 tämän laulun esittää ystäväni, maskulainen laulaja Terhi Jokila.
Satu Haapalan sävellyskonsertti ”Minä hengitän laulua” sunnuntaina 27.3.2022 klo 18 Maskun seurakuntatalolla, Maskuntie 71. Tilaisuus kestää noin tunnin.
Konserttiin on vapaa pääsy, vapaaehtoinen maksu Yhteisvastuu-keräyksen hyväksi. Konsertti järjestetään yhteistyössä Maskun seurakunnan kanssa.
Suosittelemme kasvomaskin käyttöä.
”Minä hengitän laulua” -konsertti Facebookissa
Lue lisää konsertista blogissa
Konserttijulisteen ja visuaalisen ilmeen on tehnyt Aava Kallio.
Lue muut konserttiin liittyvät blogipostaukset:
- Rakkautta, pysähdyksiä ja pannaria – tarjolla pieniä musiikkipaloja
- Tarina lumikidekuusta
- Eräänä yönä näin unta
- Mutta mitä tapahtui Samuelille?
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 
Kyllä on hyvä ja koskettava teksti – herättelevä ❤️.
Ihanaa tulla kuuntelemaan konserttia. Odotan kovasti.
Armi
Hanki Outlook for Android
________________________________
TykkääLiked by 1 henkilö
Kiitos paljon Armi! Ihanaa että olet tulossa 💗 Nähdään!
TykkääTykkää