Mielenrauha, mielenturva

Selailin kalenteriani, ja palasin uudelleen maaliskuun alusta löytyvään Maaret Kallion tekstiin ”Rauha syntyy turvallisuudesta”. Eipä voisi olla ajankohtaisempi teema, vaikka Maaret kirjoittaakin mielenrauhasta.

Ei ole ihme, että Maaret on valinnut tällaisen teeman Lujasti lempeä 2022 -kalenteriin. Mielenrauhaamme ja turvallisuudentunnettamme on koeteltu jo kahden pandemiavuoden ajan.

Maaret kirjoittaa:

”Mielenrauhaan liittyy mielikuvia siitä, että mieli olisi jollain tavalla pysyvästi seesteinen ja rauhassa, loputtoman zen. Mielenrauha on kuitenkin jotain aivan muuta kuin ikuista tyyntä. Tasapainoinen ja joustava mieli kykenee olemaan rauhallinen monessa erilaisessa olossa ja tilanteessa. Mielenrauha on ennemminkin monenlaisia taitoja olla mielessään riittävän rauhassa ja turvassa kovin erilaisissakin tilanteissa.”

Riittävän rauhassa ja turvassa. Riittävän, jotta pystyy jatkamaan elämää, huolehtimaan itsestään ja läheisistään, hoitamaan tehtävänsä, mitkä ne sitten ovatkin.

Lisäksi on hyvä muistaa, että mielen on tarpeellista antaa purkaa ahdistusta ja muita tunteita turvallisella tavalla – se on osa mielen tasapainoisuutta ja joustavuutta.

Marraskuun teematekstissä ”Mieli pimeässä” Maaret kirjoittaakin vaikeiden tunteiden kohtaamisesta.

”Tunteita ei voi muuttaa käskemällä, mutta oloon ja jaksamiseen voi aina monin keinoin vaikuttaa. Vaikkei voisikaan kontrolloida pimeäänsä, siihen sopeutumista voi aina auttaa. Kun kuulet oman vaikeutesi, mieti, miten voit vaikuttaa siihen juuri nyt, realiteetteja kieltämättä?”

Palataan takaisin maaliskuun teeman toiseen osaan, turvallisuuteen, joka on Maaretin mukaan mielen näkökulmasta kaikkein tärkein asia. Siksi Maaret kutsuu tunnustelemaan, miltä tuntuisi mielenrauhan sijaan sana mielenturva.

Mielenturvan Maaret Kallio määrittelee taidoksi pitää, palauttaa ja tuoda mieltä takaisin turvaan, kun oma ote tai olosuhteet horjuvat.

Nyt jos koskaan tätä taitoa tarvitaan.

Maaliskuun lopusta löytyvässä tehtävässä mietitään, missä ja millaisina tuntemuksina turvallisuus kehossa tuntuu, ja millaisia tuntemuksia pelko tai jännitys puolestaan aiheuttavat. Turvallisuutta – tai turvattomuutta – voi tuntea sekä mielessä että kehossa. Kehollisten tuntemusten tunnistaminen auttaa luomaan lisää turvallisuutta sekä kehoon että mieleen.

Olen opetellut tunnistamaan näitä tuntemuksia siitä saakka, kun hyperventilaationi diagnosoitiin. Kroonistunut hyperventilaatio tuntui jatkuvina sydämentykytyksinä kaulalla, rintakipuina, päänsärkynä ja huonona olona. Akuutin vaiheen jälkeen, kun oireet eivät enää olleet jatkuvia vaan ajoittaisia, opettelin suhtautumaan niihin ystävänä, joka kertoo, että nyt on aika rauhoittua ja levätä.

Turvallisuuden, levollisuuden ja rauhallisuuden tunnen kaikkein selvimmin pallean rentoutumisena ja hartioiden laskeutumisena. Kiinnitin kerran erityisesti huomiota pallean rentoutumiseen autolla ajaessani, kun laitoin autoradiosta soimaan klassista musiikkia.

Tietynlainen klassinen musiikki toimii minulle yhtenä turvapaikkana. Lapsuudesta tuttu äänimaailma, jonka kautta olen käynyt läpi tunteiden kirjoa turvallisesti.

”Kun luot mielesi sisälle turvapaikkaa, tuo sinne mahdollisimman monia aisteja ja tuntemuksia. Näe, kuule, tunne, haista ja maista turvapaikkasi ulottuvuuksia”, Maaret kirjoittaa.

Kirjoitin aiemmin luovuuden laiturista, jossa lähtökohtana oli oma mökkilaiturimme. Myös se on mieleni turvapaikka, jossa kaikki on hyvin. Hiljainen tuulenvire tekee kuvioita järven pintaan, auringonsäteet sirottelevat kimaltavia paljettejaan, korkealla lentävät linnut ääntelevät. Saunan piipusta tulvahtaa palavan puun ja savun tuoksu, ja nuotiolla paistetun makkaran voi melkein maistaa.

Millainen on sinun mielesi turvapaikka?