Eräs työkaverini kertoi lukeneensa vuoden etätyöpäivien lounastuntien aikana kirjoja. Vuoden aikana luettuja kirjoja oli kertynyt yhteensä 40 ei tosin varmaankaan pelkästään lounastaukojen aikana.

Olin vaikuttunut. Tämä herätti minut pohtimaan, mitä itse teen lounastaukojen aikana, ja mitäköhän muut etätyöläiset yleensä tekevät.

Kunnolliset ja terveelliset etätyölounaat on nostettu viime aikoina esille. Syömisen lisäksi lounastaukoon olisi hyvä sisällyttää hetki myös jotain muuta toimintaa, joka pitää virkeänä työpäivän loppuun – varsinkin jos työ on hektistä, tai toisaalta kovin rutiininomaista. Työpaikalla ollessa työkaverien kanssa jutteleminen hoitaa yleensä tämän tehtävän.

Työpäivän rytmitys toki voi vaihdella päiväkohtaisesti, ja etenkin jos ajatellaan erilaisia työnkuvia ja tehtäviä, palkkatyötä ja yrittäjän tai freelancerin arkea. Joissain tehtävissä on hyvä, jos ylipäänsä ehtii mitään syödä. Toisilla saattaa olla mahdollisuus tauottaa ja rytmittää työpäiväänsä omien toiveittensa mukaan.

Minulla toimistotyötä tekevänä palkansaajana etäpäivien lounastaukoon saattaa parhaimmillaan sisältyä jotain näistä:

  • lounaan jälkeen lyhyt koiralenkki, etenkin jos sää on sopiva
  • taukojumppa lounaan valmistumista odotellessa
  • rauhallinen ruokailu, päivän lehti ja sopivaa musiikkia
  • meditaatio-ohjelman kuuntelu lounaan jälkeen.

Usein tapahtuu kuitenkin seuraavaa:

  • somen selailua
  • työsähköpostien ja Teamsin läpikäymistä
  • pesu- ja/tai tiskikoneen tyhjennys tai täyttö
  • lounaaksi ei ole mitään nopeasti valmistuvaa tai lämmitettävää, joten ruoan valmistamiselta muuhun ei jää aikaa.

Kotitöiden tekeminen on toisaalta hyvä juttu, kahdestakin näkökulmasta: käsillä tekeminen antaa lepohetken aivoille, eikä työpäivän jälkeen ole kaikkia kotitöitä jonossa odottamassa.

Somen selailukin voi olla joskus oikein hyvä keino pitää taukoa töistä, mutta aina se ei palvele parhaalla mahdollisella tavalla. Työviestien läpikäymistä yritän välttää, mutta toisinaan siihen tulee sorruttua.

Oikein huonosti nukutun yön jälkeen saatan ottaa 20 minuutin nokoset.

Olen kirjoittanut palautumisesta ennenkin, ja siteerannut muun muassa työpsykologi Liisa Uusitalo-Arolaa. Näin Uusitalo-Arola sanoo Telma-lehden artikkelissa:

”Palautumisen ehto on tutkitusti se, että pystyy irtautumaan työstä. Taukojen pitäminen on arvostettava asia, joka pitää itse muistaa ja johon työnantajan tulee kannustaa. Näin rakennetaan pitkäkestoisia voimavaroja ja tasapainotilaa, joka auttaa kestämään arjen harmia ja poikkeustiloja.”

Toimihenkilöliitto ERTOn sivuilta puolestaan löytyi tällaisia neuvoja:

”Jos teet työtäsi pääasiassa koneella, pidä ehdottomasti taukosi poissa näytöiltä (mukaan lukien kännykkä ja tv).” Tähän lukeutuu tietysti myös se tabletti, joka minulla on useimmiten edessäni sekä syödessäni että ruokailun jälkeen.

”Jos olet paljon paikallasi, pidä liikunnallinen tauko ja käy pienellä kävelyllä tai pidä taukojumppa. Lähtökohtaisesti jatkuvaa etätyötä tehdessä olemme liikaa paikallamme yhdessä tilassa, neljän seinän sisällä päivästä toiseen, joten ulos meneminen taukoa viettämään on paras vaihtoehto.”

Kampuksella ollessa kävin silloin tällöin (liian harvoin) tekemässä pienen kävelylenkin Kupittaan puistossa. Tai kävelin Nummen apteekkiin toimittamaan apteekkiasioita. Ulkoiluhetki elvyttää kummasti verenkiertoa niin aivoissa kuin muuallakin.

Parasta olivat työkaverien kanssa yhteiset eväslounaat Seikkiksessä heti, kun kevätaurinko lämmitti riittävästi!

Kirjailija, dramaturgi, ohjaaja ja teatteriopettaja Siri Kolusta kertoo eräs lehtiartikkeli näin:

”Kukaan ei tiedä, missä pomo on. Hän panee lounasaikaan puhelimen lentokonetilaan ja katoaa tunniksi. On vuosi 2008 ja ammattikorkeakoulun koulutuspäällikkö, kirjailija Siri Kolu lähtee kesken työpäivän treffeille. Treffikumppani on ihminen, jonka kanssa Kolu voi tehdä juuri sitä, mitä haluaa: hän itse. Kolu harhailee kirpparilla tai valitsee kohteekseen tuntemattoman lammen kahden karttaruudun päästä. Työpisteelle palatessa häntä hykerryttää.” (Trendi 6/2016).

Nyt, kun olemme paljon etätöissä – piileekö lounastunneissa mahdollisuus, jota emme ole osanneet täysin käyttää oman hyvinvointimme hyväksi?

Lähdetäänkö huomenna seikkailulle?

tulppaaneja kahden pensaan välissä oksien suojassa
Kupittaan puistossa lounastunnilla jonain keväänä. Osallistuin tällä kuvalla Turun AMK:n yhteisten palvelujen henkilöstön valokuvakisaan, ja kuva äänestettiin parhaiden joukkoon. Kuvasta tehty canvas-taulu oli pitkään ICT-Cityn A-siiven kakkoskerroksen kahvihuoneen vieressä. Kuvan nimi on ”Suojassa”.

Lue myös:

Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.

Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.

Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias Runo- ja äänimeditaatio Resonanssin® kehittäjä, viestintävastaava, kv-koordinaattori, runoilija ja lauluntekijä Maskun Lemusta.

Kommentoi

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Design a site like this with WordPress.com
Aloitus