Annatko muiden kävellä ylitsesi?

On ollut aikoja, jolloin olen antanut muiden kävellä ylitseni. En ole osannut pitää rajoistani kiinni. Kuka sinun ylitsesi saa kävellä? Saako kukaan?

Kun ihminen lepää sängyssä tai lojuu vaikka olohuoneen lattialla, ja perheessä on koira, koira saattaa tulla ihmisen päälle nuolemaan naamaa tai vaan tervehtimään ihmistä. (En tiedä tekevätkö kissat samoin?) Sanoin Lilli-koiramme eläessä, että vain Lillillä on oikeus kävellä ylitseni. Nyt se oikeus on toki periytynyt Sirulle.

Silloin olin juuri opettelemassa sitä, missä rajani kulkevat ja miten pidän niistä kiinni. Tuo Lillin kävely päälläni konkretisoi itselleni hyvin päätöstä, että tästä lähtien ylitseni kävellään vain rakkaudella ja rakkaudesta.

Omien rajojen opettelu on ihmisen ikäinen tehtävä, kuten niin moni muukin asia. Lapsena ja teininä kokeillaan rajoja, mutta myöhemmin tulee niin työelämässä, parisuhteessa, ystävien kuin lasten ja muidenkin sukulaisten kanssa tilanteita, joissa niitä rajoja saatetaan koetella yhä uudestaan.

Olenko minä aina se, joka joustaa? Vai se, jonka pään mukaan kaikki tehdään? Tiedänkö oman tahtoni, osaanko pitää siitä kiinni? Osaanko kuunnella muita ja tehdä kompromisseja silloin kun tilanne niin vaatii?

Vaikka rajojen opettelu jatkuu yhä, vanhemmiten on kuitenkin helpompaa nähdä, missä kohdin ollaan menossa väärään suuntaan. On myös helpompaa puolustaa rajojaan, kun tietää, miten käy, kun niitä ei puolusta. Ainakin itse olin nuorempana arempi sanomaan, että ”tämä ei nyt käy” tai ”minulle tämä asia ei sovi”.

Rajat on rakkautta, sanotaan lasten kasvattamisesta. Yhtä lailla sanonta pätee minkä tahansa ikäisiin. Rajojen asettaminen on tervettä ja terveellistä. Kunnioitetaan omia ja toistemme rajoja.

Lue myös:

• Miten purat kiukkuasi?
• Kuka minä todella olen?
• Saanko luvan… olla olematta zen?

Seuraa blogia