Ihan ensin minun piti kirjoittaa tällä viikolla työssä vastaan tulleista havainnoista. Niistä muotoutui vinkkejä viestintään. Sitten muistin, että minulla on tallessa tämä teksti, joka kertoo viestinnän tavoitteellisuudesta. Siitähän viestintä lähtee: jollakin on tarve viestiä jotakin jollekin.
Tiedossa on siis muutama postaus viestinnästä.
Tietyssä vaiheessa, kun on asunut omakotitalossa pitkään, tulee väistämättä eteen tarve siivota autotallia. Sieltä saattaa löytyä – kaiken ”miksi-tämäkin-on-pitänyt-säästää” -tavaran keskeltä – yllättäviä aarteita. Jokin paperi saattaa johdattaa miettimään vaikkapa viestinnän toimivuutta.
Vanhoja kansioita tyhjentäessäni heitin pois opiskeluaikaisia muistiinpanoja ja monisteita. Jäin lukemaan muutamia papereita. Olen opiskellut kääntämistä Turun yliopistossa 80–90-luvuilla; työurani olen kuitenkin tehnyt lähes kokonaan viestintätehtävissä. No, käännösviestinnän asiantuntijoita meistä koulutettiinkin.
Mediatutkimus ja viestintäteoriat ovat edenneet sitten opiskeluaikojeni. Silti en voinut välttyä ajatukselta, että näistä papereista ja gradustani uudelleen löytämäni käännösteoriat sisältävät todella hyödyllistä tietoa tämän päivän viestintään – puhutaan sitten yhteisö-, media- tai vaikka someviestinnästä.
Kaiken viestintähälinän keskellä tulee useinkin mieleen kysymys: kenelle tämä viesti on tarkoitettu? Miksi se on minun sähköpostissani, somevirrassani, Teams-viestissäni? Tai miksi lähettäjä pyytää saada viestinsä julki tietyssä kanavassa?
”Kaikki inhimillinen toiminta perustuu toiminnan tavoitteellisuuteen”.
Näin kirjoitin gradussani, joka käsitteli toimeksiantajan roolia käännöstoiminnassa. Todellisuuden hahmottaminen teleologisena järjestelmänä (kreik. telos, päämäärä), joka selittää tapahtumisen maailmassa tarkoitusperäisyydestä käsin, puhutteli minua. Halusin nähdä myös käännöstoiminnan tavoitteellisena toimintana.
Opinnäytetyöni keskeiset teoriat ovat peräisin saksan- ja suomenkielisestä käännöstutkimuksesta: Turun yliopistossa vaikuttaneen Atso Vuoriston toiminnan tavoitteellisuuden malli, Katharina Reissin ja Hans Vermeerin skoposteoria sekä Justa Holz-Mänttärin tarkoituksen ohjaama yhteistoiminta ja toimijaroolit.
Kenelle ja miksi?
Skoposteorian mukaan jokaisella käännöksellä on skopos eli tarkoitus tai tavoite, ja skopos vaihtelee tilanteen mukaan. Kreikan sana skopos tarkoittaa tavoitetta tai päämäärää. Tieteen termipankki määrittää skopoksen seuraavasti:
Skopos eli tarkoitus määrittää sekä käännösprosessia että käännöstä, sitä millaiseksi ne muodostuvat. Skopos määrittyy toimeksiannosta: kenelle teksti on tarkoitettu ja mikä sen funktio on.
Voimme jatkaa ajatusta vaihtamalla ”käännöksen” tilalle ”viestinnän”. Olemmeko unohtaneet viestinnän tavoitteellisuuden, kulloisenkin viestin vastaanottajan ja funktion? Vai onko tavoitteena tekstin tuottaminen vaikkapa siksi, että hankesuunnitelmaan on niin kirjattu, tai koska julkaisusuunnitelman mukaan pitää kirjoittaa artikkeli?
Tavoitteita toki nekin ovat, mutta voi kysyä, ovatko ne tavoitteina tarkoituksenmukaisia tai riittäviä. Saavuttaako viesti tällöin oikeat vastaanottajat? Täyttääkö viesti funktionsa? Saako viestintä aikaan jonkin vaikutuksen?
Minkä vaikutuksen haluan saada aikaan viestilläni?
Åbergin uusi pizza tuo merkityksellistämisen
Jos palataan ajassa lähemmäs nykyhetkeä ja viestinnän tutkimukseen, Leif Åbergin luoma organisaatioviestinnän pizza-malli, ja etenkin sen uudempi versio, on ilman muuta mainittava.
Vuonna 2020 syntyneen uuden pizzan mukaan viestinnän tehtävä organisaatiossa on merkityksellistää: sekä antaa merkityksiä (sense giving) että luoda merkityksiä, tolkkua (sense making). Viestintä on tavoitteellista, fakta- ja tunnepohjaista ja vuorovaikutteista, dialogista.
Pystyn viestinnän tekijänä allekirjoittamaan uuden pizzareseptin. Milläpä muulla esimerkiksi avataan yrityksen strategiaa ja annetaan sille merkityksiä, kuin vuorovaikutteisella viestinnällä? Ja niitä merkityksiä on itse asiassa jo luotu yhdessä strategiaprosessin aikana, dialogisesti.
Faktan lisäksi tarvitaan tunnetta, jotta viestintä saa aikaan jonkinlaisen vaikutuksen. Visuaalisen viestinnän kasvava merkitys liittyy osaltaan sen mahdollisuuksiin vaikuttaa tunteisiin.
Mielenkiintoista muuten, että uusi pizza eli Merkityksellistävän yhteisöviestinnän malli on saanut inspiraationsa MIT:n apulaisprofessori Jeremy Englandin ajatuksista maailmankaikkeuden synnystä. Poikkialainen ajattelu tuottaa uutta tietoa, kuten tiedämme.
Huomasit varmaan, että tavoitteellisuus on mukana myös uudessa pizzareseptissä.
Kenelle sinä suuntaat seuraavan viestisi?
P.S. Myös myyntityön ”Tunne asiakkaasi” -sääntö pätee viestintään: Tiedä ja tunne kohderyhmäsi. Nytpä näen tämän postauksen saamasta vastaanotosta, olenko suunnannut viestini aivan väärälle kohderyhmälle ja väärään kanavaan 🙂
Lue myös:
- Tositarina viestin tulkitsemisesta
- Satun seikkailut sote-maan digipoluilla
- Hylsy on hylsy vaikka voissa paistaisi – vai?
Seuraa blogia Blogit.fi-sivun kautta. Voit merkitä omat suosikkiblogit Seuraa-painiketta klikkaamalla, minkä jälkeen uudet postaukset näkyvät Blogit.fi-sivuston yläpalkin Seuraa-kohdan kautta.
Jos haluat tiedon uusista postauksista sähköpostiisi, löydät postausten lopusta kommenttikentän jälkeen Seuraa-kohdan, josta voit tilata postaukset itsellesi.
Saat jakaa blogin postauksia vapaasti, kunhan säilytät ne alkuperäisessä yhteydessään eli kokonaisina blogipostauksina.
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 