Pyhät puut: Kansallispuumme koivu edustaa hyvyyttä, puhtautta ja valkeutta

Sana ”puu” kuuluu tiettävästi suomen kielen vanhimpiin omaperäisiin sanoihin. Vuosituhansien takaa ovat myös sellaiset puulajeja kuvaavat nimitykset kuin kuusi, koivu, tuomi, pihlaja, haapa, saarni, tammi ja vaahtera.

Koivut (Betula) on kasvisuku, johon kuuluu noin 120 lajia pohjoisen pallonpuoliskon lauhkean vyöhykkeen puita ja pensaita. Suomessa kasvaa kolme koivulajia: rauduskoivu, hieskoivu ja vaivaiskoivu.

Valkokylkinen pihakoivu ja juhannussaunan tuoksuva vihta kuuluvat erottamattomasti suomalaisuuteen. Rauduskoivu on kansallispuumme, josta on saatu tarveaineet rekien jalaksiin, astioihin ja asusteisiin.

Tuohen kymmenen kerrosta

Sitkeä tuohi suojaa koivua sieni- ja hyönteistuhoilta sekä suurilta lämmönvaihteluilta. Kuoressa on jopa kymmenkunta kerrosta valkoisesta pinnasta punertavaan ja lopulta alimpaan, vihreään kerrokseen.

Tuohi on ollut suomalaisille arvokasta ja lujaa materiaalia moneen käyttötarkoitukseen. Tuohiajalla eli esiteollisella ajalla siitä tehtiin vaatteita, kenkiä, astioita, kontteja sekä verkon kohoja ja painoja. Tuohella tiivistettiin katot ja seinät vedenpitäviksi ja päällystettiin lattioita.

Tuohen valkoisuus johtuu koivuhartsista eli betuliinista. Betuliinilla on voimakas bakteereja tappava vaikutus, minkä vuoksi se kiinnostaa lääke-, kemian- ja kosmetiikkateollisuutta.

Arvokkaat visankukat

Visakoivu on rauduskoivun erikoismuoto. Sen runko on muhkurainen, mutkainen ja monihaarainen. Visakoivu on Suomen arvokkainta puuta, hyvin lujaa ja säännötöntä. Se johtuu puun kasvuhäiriöstä, jonka aiheuttaa luultavasti mutaatio tai virus.

Visan poikkileikkauspinnassa näkyy niin sanottuja visankukkia, tähtimäisiä kuvioita. Kuviot ovat varsin kauniita, ja juuri niiden vuoksi visakoivu on niin arvokasta, että sillä on kilohinta.

Visakoivu on ollut haluttu huonekalupuu varsinkin tsaarinajan Venäjällä ja Keski-Euroopan aateliston linnoissa. Kun visakoivuhuonekalut yleistyivät koko maailmassa viime vuosisadan alussa, visakoivu alkoi ehtyä metsistä.

Suomessa visakoivun viljelykokeet aloitettiin 1920-luvulla, ja nyt viljeltyjä visakoivikoita on jo enemmän kuin luontaisia.

Pakastettua mahlaa Japaniin

Varhain keväällä mahla nousee koivun juurista oksiin. Sokeripitoista nestettä tarvitaan lehtien valmistusta varten. Lehtien kehityttyä virtaus loppuu.

Mahlaa on hyödynnetty satoja vuosia. Sen tärkeydestä kertoo maaliskuun vanha, kansanomainen nimi mahlakuu. Mahlaa nautittiin kevätväsymyksen poistamiseksi. Puu on varastoinut mahlaan ravintoaineita, kuten hedelmä- ja rypälesokeria sekä pieniä määriä kivennäis- ja hivenaineita, valkuaisaineita ja hedelmähappoja. Niitä on mahlassa prosentin verran, loput 99 prosenttia mahlasta on vettä.

Mahlan keruuseen tarvitaan maanomistajan lupa.

Suomessa keruu on vielä pienimuotoista. Alan liikevaihto on pari miljoonaa euroa, mutta sen odotetaan kasvavan. Nyt mahlaa menee lähinnä pakastettuna luontaistuotekauppoihin ja ravintoloihin sekä Italiaan ja Japaniin.

Tulikivensauhu parantaa säilyvyyttä

Seuraava teksti on peräisin artikkelisarjasta, joka julkaistiin Sanomia Turusta -lehdessä vuonna 1851. Sanomia Turusta oli Turussa vuosina 1850–1903 ilmestynyt suomenkielinen sanomalehti, jota julkaisi G. W. Wilen. Lainaus löytyi Puulajipuisto-sivustolta.

Mahlajaa juoksutetaan koivusta kirren lähtö-aikana kewäällä. Tyvestä, lähellä juurta, lähtee vetisempää taikka heikompaa mahlajaa kuin ylähältä vahwoista haaroista, joista saadaan parasta. Sydän päivänä merenpuolelta isketystä juoksee runsaammin.

Mahlaja säilyy kauan hyvänä, jos sen päälle lasketaan puunöljyä (bom-olja) taikka tulikivensauhua, ja tukitaan oitis astia. 64 taikka 70 kannusta mahlajaa saadaan kokoon keitettynä kannu hyvää siirappia. Wähin keitettävä on 5 kannua. Se erä keitetään 3 tuntia tasasella valkealla, johon menee 2 sylyystä halkoja; siittä tulee sitte puolen korttelia siirappia. Wiinanpolttoon ja juomisen panoon pannaan myös mahlajaa.

Kerpuukki-, kappi- ja kivi-tautiset, niinmyöskin madolta vaivatut saavat huojennuksen, jos juovat 10 taikka 12 lusikallista mahlajaa kahdesti päiväässä. Samoissa taudeissa on hyvä juoda nuorista koivun lehdistä keitettyä teetä. Lehti-keitoksella voideltu kappi sanotaan paranevan ulkopuolelta. Luuvalo- taikka kleini- (gikt) taudissa, niin myöskin juoksia-taudissa eli säilöstäjässä (rheumatism) on hyvä kääriä itsensä alastonna koivunlehteihin hikoilemaan.

Ksylitolin merkitys hampaille keksittiin Turussa

Vuonna 1970 ksylitolin eli koivusokerin merkitys hammasterveydelle havaittiin ensimmäisenä Suomessa ja maailmassa Turun yliopiston hammaslääketieteen laitoksella.

Suomalaiset tutkimukset ovat osoittaneet ksylitolin ehkäisevän hammasmätää ja vähentävän hampaiden reikiintymistä. Suomalaisten kemistien kehittämä ksylitolin teollinen valmistus aloitettiin Suomessa vuonna 1972.

Koivun lehdissä on runsaasti C-vitamiinia, kourallisessa hiirenkorvia jopa enemmän kuin kilossa appelsiineja.

Polttopuuna koivu on kotimaisista puulajeistamme parasta, sillä se palaa kuumalla liekillä. Se ei kipinöi eikä pauku kuusen tavoin, vaan palaa tasaisesti ja tuottaa enemmän lämpöä.

Jokaisessa koivussa on maailmanpuun väki

Koivu on tärkeä puu itämerensuomalaisille ja slaaveille. Mordvalaisille se on ikivanha maailmanpuu, joka sitoo maailmat toisiinsa. Koivu yhdistää elämän ja kuoleman syvyydet, ylimaailmallisen ja maailmallisen. Sen juuret ovat vainajalassa, latvus jumalten tyyssijoilla.

Latvuksen yllä avautuu kaunis kirjokansi, ja taivaankappaleet kulkevat kiertoratojaan oksien läpi. Koivun tuohinen runko on meidän maailmamme. Juurakossa pulppuaa terveyttä ja voimaa antava lähde, jonka onni virtaa mahlana rungon läpi.

Jokaisessa koivussa on siis maailmanpuun väki, kuten mordvalaiset tietävät sanoa. Kaikki koivuun liittyvä saa osansa sen voimasta. Rungon tuohi, koivussa virtaava mahla, oksista tehty vihta, lehdistä keitetty tee; kaikki terveyttä ja voimaa antavia.

Koivun venäjänkielinen nimi on tarkoittanut suojelua. Jumalat antoivat koivun ihmisen suojaksi. Sama uskomus tunnetaan myös Suomesta. Koivu edustaa hyvyyttä, puhtautta ja valkeutta.

Puuna koivu on selvästi naisellinen, maailmanpuuna äidillinen. Koivu on myös kevään symboli. Muinoin ihmiset kantoivat keväisin koivunoksia koteihin onnea ja hyvää väkeä tuomaan.

Pyhät puut -sarjassa aiemmin ilmestyneet:

• Pyhät puut: Tammi, elämänpuu
• Pyhät puut: Maagisten voimien pihlaja

Seuraa blogia klikkaamalla sydäntä