Tanssi vasemmalle kädelle ja shamaanirummulle

Tanssinopettaja Jutta Helenius on sanonut, että tanssi on askelten ottamista oman itsensä luokse. Oivallisesti sanottu. Olen itse ottanut tanssin ja kehon liikkeen kautta askeleita kohti itseäni, tunteitani ja eri puolia itsessäni.

Viime syksynä Luon oman kieleni -yhteisnäyttelyn avajaisissa tanssin ensimmäistä kertaa yleisön edessä.

Tällä kertaa, True love – itsensä rakastamisen taito -näyttelyn taideillassa tanssi on toisenlaista, koska mukana on laulu, sekä loppuosassa myös Tiltu Nurmisen shamaanirumpu.  

Ihmisessä on useita erilaisia puolia – on ominaisuuksia, rooleja, osaamisia, taitoja, tunteita, käyttäytymismalleja. Tanssi-laulu-rummutus-performanssimme kuvaa kahta erilaista puolta ihmisessä. Ei voi puhua mustavalkoisesti ”hyvästä” ja ”pahasta”, vaan erilaisista ihmisyyden osa-alueista tai erilaisista tavoista ilmaista itseään.

Kun tunnistaa itsestään monenlaiset puolet, ne voi hyväksyä osaksi itseään ja rakastaa niitä. Tästä ajatuksesta lähdin suunnittelemaan esitystä.

Mietin, miten voin tanssia, kun oikea olkapääni on pitkään ollut kipeänä enkä voi liikuttaa sitä normaalisti. En halunnut sen kuitenkaan olevan esteenä. En halua nähdä itseäni siipirikkona. Olen vain väliaikaisesti tilassa, jossa oikea ja vasen käteni toimivat eri tavoin.

Annoin siis vasemmalle kädelle luvan johtaa tanssia. Kun kohotin ensimmäistä kertaa vasemman käteni tähän tanssiin, liike ja laulu lähtivät tulemaan spontaanisti, miettimättä.

Alkuosan laulu on saanut vaikutteita varhaisesta kirkkolaulusta. Loppuosassa Tiltu ja rumpu saavat rytmillään johtaa tanssia ja laulua.

Kokonaisuus syntyy esityshetkellä, pitkälti improvisaationa tai intuitiivisesti, vaikka tietyt raamit ovat etukäteen olemassa. Säveltä ei ole kirjoitettu nuoteiksi tai opeteltu nuoteista, koreografiaa ei ole paperilla. Ne nousevat kehon ja mielen muistista, ja ovat saaneet vaikutteita kaikesta ympärillämme.