”Runo ja kieli” on Runoviikko-festivaalin tämän vuoden teema. Mietimme kolmistaan, Veera Ruohomäki, Tiltu Nurminen ja minä, minkälaisen punaisen langan löytäisimme teemasta yhteisnäyttelyymme Lemun kirjastossa.
Ajatuksia pyöritellessämme Veera mainitsi kehon kielen. Siitä sain ajatuksen ottaa omien näyttelyrunojeni teemaksi kehollisuuden.
Keräsin ensin ”Luon oman kieleni” -näyttelyä varten ison nipun sellaisia runoja, joissa kehollisuus on selvästi läsnä. Muutama raskausajalta, jokunen rakkausruno, aika monta kivusta ja unettomuudesta kertovaa. Ja yksi elämän päättymisestä.
Näiden joukosta valitsin näyttelyyn kuusi runoa. Valinta oli vaikea, ja vaihdoin yhden mukaan tulevan taulun vielä ripustuspäivän aamuna. Lisäksi mukaan pääsi toinen runosisustustyynyistä, vaikka se onkin ollut jo useammassa näyttelyssä.
Taulujen asettelu kuvastaa elämän kiertokulkua. Yksi elämä päättyy, toinen alkaa. Yhteen elämään mahtuu riemua ja itkua, kaipausta ja kipua, eri kokoisina annoksina.
Tiede-lehden haastattelussa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Heidi Pettersson kertoo, että vastoin yleistä sanontaa seitsemäs aalto ei ole suurempi kuin muut. Unet eivät noudatakaan faktoja, unilla on aivan oma kielensä. Odottaessani esikoistani sain unessa seuraavan runon:
Seitsemäs aalto lähestyy
kuin näkymätön tanssipartneri.
Lasken kohinaa,
kohtuni laulua
yötä kohti.
– Satu Haapala, Haikaran ikävä, 2001
Seitsemäs aalto kuvasti unessani jotain suurta ja merkityksellistä, joka on tulossa. ”Näkymätön tanssipartneri” on myös kuvaava: joku, joka on hyvin lähellä ja rakas, mutta jota ei pysty vielä näkemään.
Elämän itkuista ja iloista kertovia näyttelyrunoja näet postauksessa Runo puhuu kehon kieltä.
Ympyrän sulkeva runo syntyi puoli vuotta ennen koronaviruspandemiaa, vaikka voisi ajatella, että sen alku viittaa koronaan. Tämäkin runo syntyi intuitiivisesti, ilman tietoista miettimistä.
kaikki tuoksut
ovat kumonneet toisensa
Kasvoja
kehystävät purot
Päätyn
tähän
kämmekänkukka,
kämmenenviiva
– Satu Haapala
Taidenäyttely ”Luon oman kieleni”
Veera Ruohomäen, Tiltu Nurmisen ja Satu Haapalan yhteisnäyttely
Lemun kirjastossa 2.–27.11.2020
Kirjasto on auki
- ma klo 10–15
- ti ja to klo 14–20
- pe klo 11–15
Kirjaston tiloissa on kasvomaskisuositus.
Tähän näyttelyyn liittyvät myös nämä postaukset:
Lue aiemmista näyttelyistä:
- Yhteydessä maailmansieluun
- Kaleidoskooppi ja kvarttiharmoniaa
- Tasapaino ja harmonia
- Kun luot, luot itseäsi
- Oravat, käärmeet ja muut
Seuraa blogia klikkaamalla sydäntä
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 