”Runo ja kieli” on Runoviikko-festivaalin tämän vuoden teema. Mietimme kolmistaan, Veera Ruohomäki, Tiltu Nurminen ja minä, minkälaisen punaisen langan löytäisimme teemasta yhteisnäyttelyymme Lemun kirjastossa.

Ajatuksia pyöritellessämme Veera mainitsi kehon kielen. Siitä sain ajatuksen ottaa omien näyttelyrunojeni teemaksi kehollisuuden.

Keräsin ensin ”Luon oman kieleni” -näyttelyä varten ison nipun sellaisia runoja, joissa kehollisuus on selvästi läsnä. Muutama raskausajalta, jokunen rakkausruno, aika monta kivusta ja unettomuudesta kertovaa. Ja yksi elämän päättymisestä.

Näiden joukosta valitsin näyttelyyn kuusi runoa. Valinta oli vaikea, ja vaihdoin yhden mukaan tulevan taulun vielä ripustuspäivän aamuna. Lisäksi mukaan pääsi toinen runosisustustyynyistä, vaikka se onkin ollut jo useammassa näyttelyssä.

äärimmäisen hitaasti kävellen

Taulujen asettelu kuvastaa elämän kiertokulkua. Yksi elämä päättyy, toinen alkaa. Yhteen elämään mahtuu riemua ja itkua, kaipausta ja kipua, eri kokoisina annoksina.

kuusi runotaulua ympyrässä

Tiede-lehden haastattelussa Ilmatieteen laitoksen erikoistutkija Heidi Pettersson kertoo, että vastoin yleistä sanontaa seitsemäs aalto ei ole suurempi kuin muut. Unet eivät noudatakaan faktoja, unilla on aivan oma kielensä. Odottaessani esikoistani sain unessa seuraavan runon:

Seitsemäs aalto lähestyy
kuin näkymätön tanssipartneri.

Lasken kohinaa,
kohtuni laulua
yötä kohti.

– Satu Haapala, Haikaran ikävä, 2001

Seitsemäs aalto kuvasti unessani jotain suurta ja merkityksellistä, joka on tulossa. ”Näkymätön tanssipartneri” on myös kuvaava: joku, joka on hyvin lähellä ja rakas, mutta jota ei pysty vielä näkemään.

Elämän itkuista ja iloista kertovia näyttelyrunoja näet postauksessa Runo puhuu kehon kieltä.

Ympyrän sulkeva runo syntyi puoli vuotta ennen koronaviruspandemiaa, vaikka voisi ajatella, että sen alku viittaa koronaan. Tämäkin runo syntyi intuitiivisesti, ilman tietoista miettimistä.

kämmekkä

kaikki tuoksut
ovat kumonneet toisensa

Kasvoja
kehystävät    purot

Päätyn
tähän

kämmekänkukka,
kämmenenviiva

– Satu Haapala

Taidenäyttely ”Luon oman kieleni”

Veera Ruohomäen, Tiltu Nurmisen ja Satu Haapalan yhteisnäyttely

Lemun kirjastossa 2.–27.11.2020

Kirjasto on auki

  • ma klo 10–15
  • ti ja to klo 14–20
  • pe klo 11–15

Kirjaston tiloissa on kasvomaskisuositus.

Tähän näyttelyyn liittyvät myös nämä postaukset:

Lue aiemmista näyttelyistä:

Seuraa blogia klikkaamalla sydäntä

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website with WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: