”Joskus minä vielä tanssin jossain muiden edessä.” Se joskus on ihan kohta, torstaina 12.11.2020, yhteisnäyttelymme ”Luon oman kieleni” taideillassa.

Itseni ilmaiseminen kehollisesti, ilman sanoja. Uusi tavoite, uusi unelma. Aiemmin ajattelin tanssia enemmänkin musiikin ilmaisukeinona, mutta vähitellen mukaan on tullut myös oman tarinan tai omien tunteiden kertominen kehon kielellä.

Esityksen musiikkina on Scott Buckleyn Filaments. Filaments tarkoittaa säikeitä tai punoksia; tässä yhteydessä sen voi ajatella tarkoittavan myös elämänlankoja. Nämä merkitykset ovat yhtenä keskeisenä elementtinä esityksen kehon kielessä.

Toinen keskeinen teema on muodonmuutos, joka laajenee kohti vapautumisen teemaa. Tämän voi ajatella henkilökohtaisena tarinana. Siihen liittyy myös se, että olen nyt tässä, tekemässä tanssiesitystä, kertomassa tarinaa kehon kielellä, ensimmäistä kertaa elämässäni.

Musiikki, liike – ja tunteet

Minun piti syksyllä osallistua nykytanssin peruskurssille, mutta peruutin osallistumiseni viime tipassa. Syynä olivat sekä koronatilanne että kurssin kuormittavuus. Mietin asiaa pitkään, ja lopulta minun oli myönnettävä itselleni, että tiivistahtinen kurssi hektisen työsyksyn ja muiden harrastusten lisäksi olisi ollut liikaa sekä keholleni että mielelleni.

Olen siis ollut omillani tanssiesityksen kanssa. Olen kasvanut sen mukana, elänyt sitä, itkenyt sen esiin nostamia tunteita, nauttinut uusista liikkeistä, joita kehoni, mieleni ja musiikki ovat minulle tuoneet.

Selvää tietysti on, että lopputulos on täysin harrastelijatasoa, mutta toivon, että pystyn välittämään edes jotain tunteita tai herättämään ajatuksia.

Kasvamista omaksi itsekseni

Kirjoitin aiemmin tekstissäni Liikkumisen elämänkaari, osa 3: ”Hullua, sanoo järki – en minä ole mikään tanssija. Mutta tunne sanoo, että juuri niin minun pitää tehdä! Rikkoa omia rajojani, ilmaista itseäni kehollani, tällä kipuilevalla, liikkeitä hapuilevalla. Minä, joka olen oppinut ilmaisemaan itseäni parhaiten kirjoittamalla, ja opettelen tekemään sitä laulamalla.”

Erään astrologin mukaan olen ollut useammassa aiemmassa elämässäni tanssija. Jotenkin voin uskoa sen.

Haen muodonmuutosta omaksi itsekseni. Haen vapautumista: yhteiskunnan normeista, stressistä, tunnelukoista, kivuista. En enää anna kipujen ja sairauksien rajoittaa liikkumistani liikaa, en myöskään mielessäni olevien kynnysten tai seinien.

Halu tanssia kaataa itse rakentamani ja kuvittelemani seinät, mutta kipu tuo omat sanoituksensa kehon kieleen. Vielä oman sävynsä esitykseen tuo isäni tarina, tai osa siitä. Isä siirtyi heinäkuussa pois tästä maailmasta. Hän vapautui Parkinsonin taudin tuomista kivuista ja kärsimyksistä.

Elämämme punoksia

Koska esitys ei ole vain yhden henkilön tarina, katsojan on ehkä helpompi miettiä, löytyykö siitä jotain, mihin itse voi samaistua. Tunteita, oivalluksia, ajatuksia, jotka koskettavat jotain omaa kohtaa elämän varrella.

Minkälaisia säikeitä, punoksia ja lankoja elämämme aikana punommekaan, ja mistä mihin? Mitkä ovat elämänlankojamme, joista pidämme kiinni viimeiseen hengenvetoon? Mistä haluamme päästää irti, vapaaksi, tullaksemme omaksi itseksemme?

Filaments – Vapautuminen

kuka minä olen
tartun säikeisiin
putoan
punnerran itseni ylös
varpaani etsivät rajoja
löysin sentään itseni
pakkopaidassa

teen kuten opetetaan
kaikki sujuu
päähän sattuu
potkimalla taaksepäin
kierimällä eteenpäin
ylös ja lankoja keräämään
elämänlankoja syli täyteen

vapaudun
omaksi itsekseni

– Satu Haapala

Taidenäyttely ”Luon oman kieleni”

Veera Ruohomäen, Tiltu Nurmisen ja Satu Haapalan yhteisnäyttely

Lemun kirjastossa 2.–27.11.2020

Avajaiset pidetään taideillan muodossa osana Runoviikko-festivaalia torstaina 12.11. klo 18. Taiteilijat esittelevät teoksiaan ja Satu Haapala esittää tanssiteoksen muodonmuutoksesta ja vapautumisesta.

Tilaisuuden osallistujamäärä on rajoitettu. Ilmoittautumiset: armi.jaakkola@masku.fi tai p. 044 7388145

Kirjaston tiloissa on kasvomaskisuositus.

Tähän näyttelyyn liittyvät myös nämä postaukset:

Lue aiemmista näyttelyistä:

Seuraa blogia klikkaamalla sydäntä

Julkaissut Satu Haapala

Olen 50+ -vuotias äiti, viestintävastaava, runoilija ja ryhmäliikuntaohjaaja Maskun Lemusta.

Ota osaa keskusteluun

2 kommenttia

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

Create your website at WordPress.com
Aloitus
%d bloggaajaa tykkää tästä: