Tämän runon kirjoitin lähes 18 vuotta sitten, kun imetin kuopustamme – huh, hän tosiaan on juuri täyttänyt 18 vuotta! – pitkin öitä, ja katselin makuuhuoneen ikkunasta korkeita kuusia hämärässä kesäyössä.
Puut katsovat
talon silmistä sisään,
minä näen
niiden takaa nousevan avaruuden,
se hengittää kanssani
joka yö tutumpana.
– Satu Haapala, Hengitämme samaa huonetta, 2005
Puut tuntuivat olevan ihan lähellä, avaruuskaan ei tuntunut kaukaiselta, vaan joltain, joka on minun kanssani, aivan ulottuvillani, ja hengittää yhdessä minun kanssani. Oloni oli rauhallinen, tunsin että ympäröivä maailma on seuranani, enkä ole yksin imeväiseni kanssa keskellä yötä.
Miksi minusta tuntui siltä, ja miksi kirjoitin näin? En osaa sanoa. Oliko kyseessä intuitio, tunne, mielikuvitus, pienen vauvan läsnäolon ja yön tuntien herkistämä tunnelma?
Kirjoitin aiemmin tekstissä Kaleidoskooppi ja kvarttiharmoniaa intuitiosta ja siitä, miten joskus oivaltaa vasta myöhemmin, mitä intuitiivisesti syntyneen runon säkeet tarkoittavat. Sanotaan, että intuitio on sisäinen ääni, välitön reaktio ennen kuin järki astuu mukaan kuvioon. Kirjoittaessa tai muussa luovassa toiminnassa voi olla helpompaa antaa intuitiolle tilaa kuin arjen toiminnassa. Myös sisäisen rauhan tunteen sanotaan kuuluvan intuitioon.
Tämänkin runon kohdalla sanat vain tulivat mieleeni, en ottanut erikseen kynää ja paperia esille ja miettinyt, että kirjoitanpa tästä hetkestä nyt jonkun runon. Voidaan myös sanoa, että sanat ovat tajunnanvirtaa. Mielessäni niistä muotoutui runo.
Lukijalla on joka tapauksessa vapaus lukea runo juuri niin kuin haluaa, ja löytää siitä juuri niitä sävyjä ja tulkintoja, jotka hänestä tuntuvat sopivimmilta.
Tiltu Nurminen kirjoittaa yhteisnäyttelystämme kertovassa blogissaan:
”Miten koemme maailmaa? Onko esimerkiksi aikatasoja vain yksi lineaarinen, vai monta limittäistä? Onko todellisuuden tasoja monia – valitsemmeko itse jonkin taajuuden, jolla haluamme elää?”
Ehkä tärkeintä ei ole, löydämmekö kaikkiin kysymyksiin vastauksia, vaan se, että uskallamme esittää kysymyksiä itsellemme avoimin mielin, ja pohtia mahdollisia vastauksia.
Yksityiskohta Tiltu Nurmisen teoksesta ”Yhteydessä maailmansieluun” (julkaisen blogissani hänen luvallaan).
Balance and harmony – yhteydessä maailmansieluun
Taidenäyttely Lemun lähikirjastossa 4.–28.8.2020
Tiltu Nurmisen värikkäät akvarellit ja Satu Haapalan runot kulkevat Nousiaisten kirjaston galleriassa omalla rytmillään toisiinsa kietoutuen.
Lemun kirjasto on avoinna maanantaisin 10-15, tiistaisin ja torstaisin klo 14–20 ja perjantaisin 11–15 osoitteessa Askaistentie 142, Lemu.
Muutokset aukioloajoissa mahdollisia, jos viranomaisten ohjeistukset kirjastoille muuttuvat.
Teksti on julkaistu alun perin 7.6.2020, kun näyttely oli Nousiaisten kirjaston galleriassa. Näyttelytiedot päivitetty Lemun näyttelyn osalta.
Lue aiemmat blogitekstit tästä näyttelystä:
Lue aiemmista näyttelyistä:
SATUnnaista – Kirjoituksia ja runotuotteita 