Toisinaan sumuisen yön jälkeen
Keskiviikon kuvaruno: Kaikki kerrokseni
Toisinaan sumuisen yön jälkeen
Onni syntyy ajatuksenkokoisista asioista.
Toisinaan sumuisen yön jälkeen
Se, että saa kuulla jonkun teoksen mietityttävän, kiehtovan tai koskettavan näyttelyvierasta, on itselle aina yhtä merkityksellistä ja tärkeää.
Kaikenlaista olen jättänyt tekemättä tällä viikolla, syystä tai toisesta.
Niin minä annoin tulla. Lauloin matalalta, koska se vain tuntui oikealta. Vahvemmalla, syvemmällä äänellä.
Olin itse sekä lapsi, kiusaaja että äiti, joka yritti saada tilanteen hallintaansa.
Keskittynyttä hiusten näpräämistä, läppärien ruutujen tarkkailua, Hymyilevä Apollo, suklaasortuminen, sähköinen joulukortti.
On joku toinen, jota runon minä kuuntelee. Joku, jolla on ukkosen ja tuulikuusten ääni.
Runoviikko tulee aina oikeaan aikaan, keskelle synkintä syksyä marraskuun toisella viikolla.
Loitsut kuuluivat naisen elämään muinaisessa Suomessa. Loitsiminen tai loitsuaminen oli voimissaan vielä sata vuotta sitten.
Marraskuussa vietettävän Runoviikko-festivaalin teema ”Runo ja lava” inspiroi kolmea taiteilijaa tuomaan esiin naisen ääntä erilaisin taiteen keinoin.